tiistai 26. kesäkuuta 2012

kukkopilliaplikaatio

Kukkopilliaplikaatio on muhinut jo kevättalvesta asti mielessä. Eurokankaan pystyraita-trikoo innoitti tekemään. Tämä on ensimmäinen trikoinen aplikaatio uudella koneella ja onhan se aivan loistava laite :) aplikointi on saanut aivan uudenlaisen ulottuvuuden. Ostin myös aplikaatio paininjalan, ja jestas onpa mukavaa kun näkee mitä tekee.

Paidan kaava on Ottobrenin More Grey 104cm, kiitos NeaNoan Heidille kaavasta. Sovituskuva on lahjottu leikkimukimehulla.
 Innostuin uuden koneen hunajakenno-ompeleesta, ja sitä on nyt sit jatkossa joka paikassa. Pääntien kanttasin ja se ei täysin onnistunut. Toivon että ensimmäinen pesu tasoittaa ongelmat. Resorina käytin michael stokken ( ei ehkä kirjoiteta noin) auringonkeltaista resoria. Väri on ihana, mutta jousto on sut heikko. Seuraavan kerran kun tätä käytän niin pitää leikkaa himppasen normaalia lyhyempi resori.
Kukon harjaan testailin vapaata tikkausta. Alasyöttäjä pois käytöstä ja ikääkuin piirtäisi neulalla. Onnistuin ekakertalaiseksi oikein hyvin. Kukkoa ei ole varsinaisesti aplikoitu vaan kiinnitin sen pitkällä suoralla pistolla, toiveena on että pesu nostaisi reunoja silleen kivasti. Tuskin nyt kukaan toivookaan että pesu nostaisi reunoja rumasti... mutta nähtäväksi jää mitä eka pesu tekee kaulukselle ja aplikaatiolle.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Hyvää juhannusta

Juhannuksena ollaan paljon ulkona ja nautitaan kesästä. Nyt pääsette ulos meidän pihalle katselemaan savitöiä. Paljon kuvia ja kenties paljon puhetta.

Sisääntuloväylän kupeessa köynnösruusu telineen juurella on meidän perheen vaakuna. Kyllä meillä on oma vaakuna ;) Tämä savityö on valmistunut kuukausi ennen Teppo Teposen syntymää. Tästä oli tulossa lautanen, mutta kun olin ottanut työn irti muotista ja viimeistelin työtä sylissä nurin päin koin taiteellisen ahaa-elämyksen. Nokkelimmat osaavat päätellä tästä kuvasta meidän sukunimen, jonka takia tästä tuli meidän vaakuna.
 Savimuija istua tönöttää kesät talvet kukkapenkin keskellä.

 Rintaimplantti on ironnut poltossa, se on kyllä tallessa jahka saisin sen vain liimattua paikoilleen.

Talon seinustalla sisääntuloväylän varrella vahtii Havaijialainen patsas. Tai siis malli on otettu Havaijilaisesta patsaasta. Tyyppi sopii hyvin Unikoiden viereen, on meinaa vähän sen oloinen et olis nauttinut unikonsiemenien satoa.

Askeleet vievät kohti ovea ja kuistia
 Sinisävyinen ruukku on joutunut ulkokäyttöön epäonnistuneen lasitteen takia. Mua harmittaa toi raita alareunassa, lasite on pyyhitty liian ylhäältä pois.
Se ei ole vankila vaan meidän kuisti. Kissan takia noinkin tiukkaan rakennettu. Vaaleat osat on meidän laittamia tummat olivat jo muuttaessa.
 Vankila tunnelmaa rikkomaan päätin tehdä kuistille taikametsän. Noista ikkunoista siis näkyy sinne taikametsään.
 Karhuherra valvoo ovikellon soittajaa.
 Tervetuloa 
Keiju lentelee ovella vastaan
 Sama keiju paremmassa valossa
Metsässä voi nähdä linnun ja norsun. Kiinalainen patsas on miehen yläasteella tekemä teos. Helminauha on Teppo Teposen pujottelema aarre arvokas.
Tarkkaa hommaa on helmien pujottaminen. 
 Jossain kulttuurissa valkoinen norsu on onnen symboli. Myös meidän taikametsässä voit törmätä valkoiseen norsuun.
Lintu on pistäytynyt ikkunalle.
 Kuistin pöytä. Pöytälevyn virkaa toimittaa Ivana-Helsingin tarjotin, tilanne on muuttumassa ja lopullinen pöytälevy tulee olemaan puinen koristeellinen valkoinen, toteutus vielä vaatii harkintaa.
Pöydän jalka on myös pöllön koti. Pöllö on nyt metsässä lentelemässä. Ja talveksi suunnittelin LED-valoja jalan sisään.

Ajatus oli tuoda miehen työhuoneesta kaksi pinnatuolia nurkkaan ikkunoiden alle. K-raudan mainos sai mielen muuttumaan ja mukavuuden halu vei voiton. Jätti säkkituoli on loistava päiväunipaikka ja lasten peuhuu mesta.

Kuistin rappusilla on Espanjalaisesta savesta tehty ruukku.
 Astiasavesta tehty valtava vati. Tämä on nyt ainakin kesän tässä ja talvella tästä sitten tarjoillaan keittoa. Tässä työssä on ensimmäiset ikinä mun maalaamat enkoobi ja alilastekuvat. Opettajan sanoin : "tää työ on ihanan naivistinen" joo näyttäähän se siltä kuin ekaluokkalainen ois saanut vesivärit.

Hei joku outo tyyppi


Hyvää juhannusta!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Paapiin leijonaa

Teppo Teposelle tein uusimman Ottobrenin Helikopter Fox-kaavalla paidan koossa 92cm. Tein runsailla saumavaroilla, ja aivan turhaan. Paidassa on nyt himpun liikaakin kasvuvaraa.

 Unohdin laittaa tukikankaat neppilistan alle. Nyt en uskalla käyttää neppejä eikä Teppo Teponen vielä edes saa niitä itse auki. Kam-nepit kun ovat aikasta tiukat. Tykkään kaavasta ja seuraavan aion tehdä vetoketjulla ja kenties joustofroteesta, saas nyt nähdä. 
Leikkasin paidan leveämmän etukappaleen ajatuksissani taitteelta, kiroilua ja ähinää, josta seurasi lippapipo. Teppo Teposelle pipon tein, mutta Minin päässä se tässä nyt on. Ottobrenin CocoNut-lakin lippa vain lisätty etureunaan ja reuna taitettu. Tätä lakkia on molemmat pojat käyttäneet todella paljon.


Ja kuvaaminen alkoi kyllästyttämään... 

torstai 14. kesäkuuta 2012

uusi tuulia

Mikä se on mikä se on, mikä mikä se on?

Sehän on Skuden uusi ompelukone.

 Mutta mitä tämä on? Kirjontakehikko ja muliinilankaa. Olen itsekin yllättynyt, että käsissäni pyörii tälläinen työ. Tuonnempana sitten selviää mikä tämä, osa jotain isompaa kokonaisuutta...

Tää kuva ei oo väärinpäin, kuvasin sen vaan ihan väärinpäin...

Eilen päivällä kirjoessa (lue tavaamassa kirjontaopasta ja tökkimässä neulaa läpi kankaan) tunsin kuinka olin osa sukupolvienketjua. Kirjonnassa on jotain niin hienoa, voi melkein tuntea olevansa osa Bennettien sisarusten arkea. Josko Mark Darcy tulisi minunkin ovelle.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

3x T-paita

Ideana tehdä helposti, nopeasti ja vain saumurilla t-paitoja kesään. 

 Kaupunkiauto-trikoo vaihtarina ja JNY:n tähdet Ikasyrilta. Kaavana Ottobren Villi Viikinki koko 104cm ilman saumavaroja. 
 Astronautti on myös vaihtarikamaa. Kaavana OB Kettu 104cm ilman saumavaroja.
 Ja sama astronautti takaata. Olis ollut viisasta kohdistaa tohon takakappaleelle kokonaisia tyyppejä. Tämä paita jo antoi esimakua siitä miten käy kun ei esipese kankaitaan. NeaNoan Heidi oli pessyt astronautin ja JNY:n tähtiä en ollut esipessyt. Tässä tulos. Kaulus on epämääräinen ja takakappale noin kolmisen senttiä lyhempi kuin etu. ( Tässä kuvassa helmat on yrietty edes vähän kiskoa samalle tasolle) Syntinä laiskuus palkkana harmistus ja vinokäyräkieropaita.
Tässä toinen esipesemätön yksilö. Michael Millerin Dinokangas (meniköhän toi nimi oikein). Ostin Kangashamstereista (Fb) juuri paidan verran kangasta. Sain sen riittämään juuri ja juuri. Ja kas pesusta tuli 90-luvulle tyypillinen leveä ja lyhyt tekele, mur. Teppo Teponen on onneksi vielä niin pieni, ettei ymmärrä sitä, että paidan malli on niin last season ( tai eiks se taida olla nyt aikas IN). Kaavana Ottobrenin kaava, jonka nimi ja lehti on edelleen tarkistamatta. Koko 92cm reiluilla saumavaroilla. 

Oli todella hankalaa löytää sopiva mitta trikoosta tuohon pääntielle, mutta kokeileva löytää sopivan. Ja niin kuin näissä näkyy niin yksikään kaulus ei ole samanlainen eikä kovin hyvin onnistunut yksilö. Onneksi lapset ovat liikkuvaisia ja näyttävät kuosit piillottavat loput virheet, tai siis eihän ne ole virheitä vaan oppimishaasteita tuleviin töihin :) 

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

virkattu perhonen

Viikkoa ennen omia kolmikymppisiä syntyi pakkomielle: perhoshiuskoriste. Kirjanmerkkeihin olin tallentanut sivuston, jossa oli linkkejä erilaisiin ohjeisiin. Valitisin tämän, ikuna en ole englanniksi virkannut, mutta päätin tarttua haasteeseen. Kouluaikoina kun olisin tällä intensiteetillä jaksanut opiskella kielten kielioppisääntöjä niin koulumenestys olisi ollut taattu. 

Konkreettisesti kirjain kirjainmelta sain suomentaa tekstiä. Onneksi on internet ja ihanat ihmiset, jotka jakavat tietoaan ja taitoaan. Tämän avulla tavasin ohjetta. Kolmen ensimmäisen kerroksen jälkeen totesin, että voi pylly ( todellisuudessa se ei ollut näin kaunis sana) virkkauksessa on eri lyhenteet amerikan ja lontoon englannille. Ja minä olin aloittanut lontooksi ja tämä ohje on amerikkaa. Eikun purkamaan, onneksi tuotosta oli vasta ihan vähän. 

Muutamat päiväuni-ajat ja muutaman illan tätä tein. Tärkkäsin sen erikeepper-vesi liuoksella. Suhde oli klöntti liimaa ja loraus vettä, purkin kansi kiinni ja ravistus. Perhonen purkkiin ja ravistus. 

 Pingotin perhosen muovilla päälystetyn vaahtomuovin päälle. Tässä vaiheessa ei saa puristella eikä väänneellä työtä. Neulat (huono valinta) paikoilleen ja talouspaperilla painellen ylimääräiset pois, ettei koloihin jää kalvoja. 
 Tässä kuivunut työ. Ja ylempää kuvaa kun katsot oikein tarkkaan niin näet, että nuppineulojen kohdilla on ruostetta. OMG! paniikki, melkein itku potkuraivarit... korjasin tilanteen maalaamalla ne valkoisella kangasvärillä. Tuossa alemmassa kuvassa niitä ei ole vielä korjattu, etenkin toi toisen antennin tahra näkyy hyvin.

Valkoinen nauha on valkoista joustokanttinauhaa, ompelin siivet muutamilla pistoilla kiinni ja helmet on kiinnitetty myös joustokanttiin. Valmis juhlakampaus.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

kankaita ja elämän syviä ääniä...

Saksan kankaat tulivat jo muutama tovi sitten, olen vain ollut kovasti saamaton päivittämään.
 Oranssi maxi-dot oli pettymys, pohjaväri on liian valju. Saas nähdä joutaako myyntiin vaiko paininjalan alle. Tämä medaljongikangas ihastutti minut heti. Aion tehdä siitä Teppo Teposelle paidan syksyksi.

 Viime saksan tilauksessa minulle tuli väärä sienifleece, nyt sain oikean metrin kangasta. Ja sinertävää saumurilankaa, vihdoin. Tosin sävy oli vaaleampi kuin ajattelin. Ja tässähän tuo näyttää aivan turkoosilta.
1m Sonnengelb-resoria, todella hyvä keltainen. Ja puuvillahimo, katsokaa nyt mitä  yltiöromanttistakangasta tuli hankittua ja tätkin on metri.

Tällä hetkellä lasten vaatteiden ompelu ei jaksa innostaa. Liekityn ja innostun ihan kaikesta muusta. Olenkin todennut että ompelen vain sitä mikä tuntuu hyvälle, vaatteita saa kaupastakin, jos sellainen tilanne iskee päälle ettei pojilla ole vaatteita. Ja kankaiden hankintaa on rajoitettava siihen asti kun edelliset varastot ovat huvenneet. Puuvillaa ja retropuuvillaa saa ostaa, mutta muita ostoja on vältettävä. 

Olen bongaillut blogeista vapaatakonekirjontaa ja haluan oppia sen taidon. Saattapi olla ettei mun koneen ominaisuudet siihen riitä. Ompelukonekauppias tekikin kiusallisen hyvän tarjouksen Pfaffin Ambition 1.0 saas nähdä kotiutuuko meille semmoinen. Ja käsin kirjominen on myös alkanut kiinnostamaan, anoppi jo toikin minulle kehyksen ja lankaa, jahka maltan niin alan harjoitella pistoja.

Neule ja virkkauskärpänenkin on puraissut. Ideoita vaan vilisee päässä. Voisinkohan laittaa pojat päiväkotiin ja jäädä hoitovapaalle. Hoitaisin niinku itseäni ja pahanlaatuista luovuuden vimmaa.

Blogipäivityslukko johtuu todennäköisesti siitä, että on paljon töitä odottamssa bloggaamista. Pitänee vaan kertarykäyksella päivittää ne ni saa ne pois mielestä teidän muiden mieliin. Olen myös pohdiskellut että minkälaisen blogin haluan. Tykkään kovasti ja paljon sellaisista elämänmakuisista blogeista. Alunperin minun ajatus oli pitää tämä käsityöblogina, mutta saattaapi olla että alan päivittelemään tätä meidän eloa ja oloa. Millaisia blogeja sinä seuraat? Millaista tarjontaa toivoisit minulta? 

Työ/koulu/elämänkuviot pyörivät vimmatusti päässä, pitäs saada kiinni siitä mikä mä haluan olla isona. Ehkä tämmöinen patsas kuvaa parhaiten ajatuksenvirtaa päässäni...

Savinen patsas koristaa meidän talon seinustaa. Työ on muutama vuosi sitten tehty. Pääosa ja varsi ovat iralliset. Materiaalina Raku-savi. Poltettu normi uunissa ja lasitettu. 


Ja tämmöinen fyysistä olemusta  







Talvinen kuva peittää hyvin kitkemättömän kukkapenkin :) Tämä savimuija on kanssa jo nelisen vuotta vanha. Edellisessä kodissa sillä oli oma kanto, tämä mäntypölli on anoppilan kaadetusta puusta. Tämä on myös Raku-savesta tehty, mutta normi poltot läpikäynyt. ( Ja nyt tää bloggeri päätti etten voi muokata loppu tekstiä yhdenmukaiseksi alun kanssa... siis mää onnistuin tekemään ton savimuijan ja tän tekstin ton patsaan kuvatekstii, jestas mikä tietokonetaitaja mä oon...)



Saa nähdä mitä näistä tunnelmista ja fiiliksistä alkaa syntymään. Mielessä ja sielussa on jotenkin sellainen olo, että jotain uutta on tulossa. Mutta mitä sitä pitää malttaa odottaa...