sunnuntai 26. helmikuuta 2012

hulluutta on monenlaista

Mies hiihti eilen Finlandia-hiihdon perinteisen 50km matkan, omaan tavoitteeseen nähden erinomaisella ajalla.

Minä taas olen leikannut kankaita. Ja homma lähti täysin lapasesta.



 Ylärivin rullat on paitoja 16kpl. Kaksi niistä ei tule meille kotiin, hiljainen puolutuspuheenvuoro. Alarivissä oikealla on solmupipo kaverin pojalle. Seuraavaksi kolmet housut ja viimeisenä haalarit.

Laitoin myös kankaita myyntiin Facebookin Kangashamsterit ryhmään. Osa näistä saikin jo saman illan aikana uuden kodin.


Leikattuihin paitoihin syntyi sata ja yksi aplikaatioideaa. Kerkesin vielä tänää piirtelemään kuvia ennen kuin haettiin isompi poika pois mummilasta. Aplikointikuvien yksi suurin ilo on niiden piirtäminen ja suunnittelu. Tässä vaiheessa saa antaa luovuuden lentää kun taas kankaalle kiinnittäminen on enää teknistä toteutusta.

Meidän perheessä on tänä viikonloppuna meditoitu niin hiihtämällä kuin kankaita tuhoamalla, tai toisaalta tähän voi todeta hulluutta on monenlaista.


perjantai 24. helmikuuta 2012

nyt tuli valmista

Vihdoinkin sain vaihdettua peitetikkiasetukset saumuriin ja tämä tarkoittaa sitä, että nyt esitellään valmiita töitä. 

Aplikaatioinnostukessa tein omaan paitaan maatuskan 



Paidan kaavana on Marimekon minuuttimekko helmaa kavennettuna. Kaava on puuvillalle suunniteltu, ja hihat ei toimi näin trikoisina, mutta muuten olen malliin tyytväinen.  Raitakangas on marimekon tilkkupussin sisältöä. Paidan saumat reikiintyivät ommellessa, ja sekös harmittaa kovasti.

Aplikaatio on tehty joustofroteesta, trikoosta ja pitsiliinasta. Saa nähdä kuinka noille pitsiliinan reille käy pesuissa. Viisaampaa olisi ollut kiinnittää ensin pitsiliinaa valkeaan kankaaseen ja sitten aplikoida se työhön. Silmät, suu ja nenä on ommeltu käsin.

Meidän pojat yrittävät ottaa nukkea irti äidin paidasta. Etenkin isompaa turhautti kun se ei irronnut.

Viime sunnuntain hengentuote on tässä

Rokkitukkaleijona




Leijonanharja on velourtilkkuja ja naama trikoota. Nenä on velouria ja sitä pieni mies tykkää rapsuttaa. Paidan trioo on Marimekon Ysmyiltä Herttoniemen tehtaanmyymälästä. 

Kun leijonanharja oli puoliksi aplikoitu alkoi trikoo vetämään ja tilanne vaan paheni kun työ eteni. Aloin olemaan epätoivoinen. Yritin pitää pään kylmänä ja aplikoida huolella loppuharjan. Sydän pamppaillen irrotin irtirevittävän tukikankaan. Ja ah sitä helpotusta, työ asettui tasaisesti.

Olen aivan ihastunut Pikku Kakkosen Tinga Tinga-tarinoihin. Leijonan idea syntyi siitä, muokkaantui netistä löytyneen värityskuvan avulla ja toteutuksen apuna luskelin RuttuNuttu-blogia. Piirsin ensin kuvan paperille, jotta idea kirkastui.



Tämän työn myötä ylitin kaikki aplikaatiokynnykset, joita minulla on ollut. Nyt päässä risteilee uusia kuvia ja osa niistä onkin jo saatu paperille.Viikonloppuna taas leikataan uusia kuvia.

Näitä aplikaatioita tehdessä mieleeni hiipi pelko. Kankaita ei ole esipesty ja on todella jännittävää nähdä mitä niille käy ekassa pesussa. Jännitystä voi jopa kuvata sanalla pelko, etenkin leijonan kohdalla.

Valmista tuli myös haalarikaavakokeilujen osalta.  Tässä on yhdistetty kaksi Ottobrenin kaavaa. Papana Raglan hihainen T-paidan kaava Little Houses kaavaan. Peppupaikkaa pyöristäessä innostuin liikaa ja kadotin tärkeitä senttejä haalarin istumapituudesta, puku on meidän pojalle pieni. Uutta kehiin siis. Kankaat on Lasten Metsolasta ja molemmat on joustofroteeta.


 Keskeneräisten töiden laatikko on lähes tyhjä, joten leikkaamista on ainakin tiedossa ja jos pysyn suunnitelmassa niin viikonloppuna olisi tarkoitus leikellä paitoja, paitoja ja paitoja. Ja aplikaatiokuvaakin toivottavasti syntyy.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

tuhkakeskiviikko

Laskiainen lasketaan ja paaston aika alkaa. Tuhkakeskiviikko on laskiassunnuntain jälkeinen keskiviikko ja se aloittaa paaston ajan, joka päättyy pääsiäiseen. Nykyisin onkin trendikästä paastota moderneilla tavoilla, toiset luopuvat suklaasta kun taas joku jättää alkoholin. Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin se, että paaston aikana jäisi enemmän aikaa hiljaisuudelle, rauhoittumiselle: Pyhän äärelle pysähtymiselle. Mikä on sinulle pyhää? Minkä äärellä sinä rauhoitut?

Olen ollut helmikuun kankaiden ostolakossa. Facebookin ompeluelämääryhmä KankaatonKuukausi on ollut oiva tapa harjoittaa mielenmalttia ja harkintaa tässä materian haalimisen kulttuurissa. Omaa paaston kohdetta ei minulla varsinaisesti ole. Minulle tuota rauhoittumista ja hiljaisuutta voisi olla se, että opettelen keskittymään siihen mitä teen. Ei niin että mieli vaeltaa toisaalla kuin missä itse on. 




Ylempi enkeli on muutaman vuoden takainen Raku-savityö. Alhaalla oleva on Ommellan Nukkeja -kirjan ohjeella tehty suojelusenkeli. Näitä suojelusenkeleitä olen tehnyt kavereille vauvalahjoiksi, tämä enkeli on meidän makuuhuoneen enkeli. 

Nämä enkelikuvat antavat suunnan minun paastonajalle. Yritän olla arkienkelinä toisille ihmisille. Vähemmän säätöä ja häsellystä, enempi läsnäoloa.

tiistai 21. helmikuuta 2012

blogin himoissa

Jatkuvasti päässä pyörii erilaisia päivityksiä, hassua miten elämänsoundi omassa päässä muuttuu blogitekstiksi. 



Kovasti ja paljon töitä on kesken, jahka niitä valmistuu, niin esittelyjä tulee. Viikonlopun aikana kerkesin tehdä niin savea kuin aplikoida, ihanaa terapiaa. Kiitos rakkaan mieheni, joka oli lasten kanssa, kun äiti pää höyryten toisteli "vielä tämä sauma".


Aplikointilauselma viikonlopulta. " tämä saa elää". Useiden ompeleiden jälkeen pohdin, että pitääkö purkaa vai ei, "tämä saa elää" fraasi tuli aina silloin, kun päätin olla purkamatta. Tämä saa elää - lausumasta voisi tehdä suuriakin filosofioita, mutta itse haluan ajatella, että pienet virheet kuuluvat niin elämään kuin taiteeseen. Olisi kaameaa jos meistä ihmisitäkin saisi elää vain ne täydellisimmät.


Meille ostettiin eilen uusi kamera. Entinen vuonna 2004 kesällä ostettu toimii edelleen mutta halusimme kameran jolla voi kuvata myös vedessä. Uinti on meidän perheen yhteinen harrastus, joten nyt saamme helposti kuvattua myös vesielämää.  Nyt blogin ja uuden kameran innoittamana aion myös ryhdistäytyä töiden kuvaamisen suhteen :)


perjantai 17. helmikuuta 2012

Elämäni ekatoka aplikaatio - nyrkkeilyhanskapuppe

Puppe-koirahan se siinä. Aplikaation piti tulla isomman pipoon, mutta sössin pipon ompelun ja siitä tuli liian pieni, joten pienempi sai kevätpipon. 




Tämä on ekatoka-aplikaatio. Tein ensimmäisen aplikaationi samalla kuvalla, mutta reunat laitoin ruskealla langalla. Homma ei toiminut joten tein uuden ja tähän olen tyytyväinen. Jälkeenpäin viisastuneena ensimmäisessä aplikaatiokuvassa olisi pitänyt olla vähemmän muotoviivoja. En tiedä olisiko noi muotoviivat ollut parempi tehdä vaaleammalla. Mitä mieltä olet? Tassut näyttävät nyrkkeilyhanskoilta?  :)

Aplikointi on koukuttavaa hommaa, uusia ideoita pyörii jatkuvasti päässä. :)
Joten jatkoa seuraa tällä saralla...

torstai 16. helmikuuta 2012